Paksun Rouvan Jorinoita

…ja minä olen yövuorossa. Joulukuun ajan on ollut taukoa kaikista koiraharrasteista, joten syy siihen, miksi ylipäätään pidän koiria, on noussut voimakkaasti esille: olemme ulkoilleet oikein urakalla. Alkukuusta pääsimme kulkemaan vielä rajoittamattomasti Laajavuoressa ja yhtenä aamuna koin jotain aivan ihanaa: Kiipesimme aurinkorinnettä ylös. Melkein mäen päällä, muutaman kymmenen metrin päässä meistä istui ilves. Se katseli kaikessa rauhassa etenemistämme ja kun se oli nähnyt tarpeeksi, se nousi ja siirtyi majesteettisen rauhallisesti metsän siimekseen. Olin aivan onnessani! Suorastaan hehkuin! Se oli niin kaunis, rauhallinen, itseriittoinen ja totaalisen vapaa! Se oli Elämäni Kokemus!

Pari vuotta sitten koirat riehaantuivat haukkumaan rinteen keskivälillä. Kutsuin ne luokseni ja kytkin hihnoihin. Hiihtohissin tukikehikon kohdalla Hili alkoi tuijotella korkeuksiin peloissaan. Minä sitä tutkimaan ja huomasin siellä korkeuksissa, telineen päällä jonkun eläimen. Luulin sitä ensin kissaksi, mutta se oli paljon suurempi ja sillä näytti olevan erittäin lyhyt häntä.  Oli ilta ja melko pimeää, joten arvailin ja tuumailin siinä pidemmän aikaa. Seuraava arvaukseni oli iso pöllö, mutta lopulta se eläin liikahti ja olin näkevinäni, että se oli ilves. Siinä vaiheessa otin ja lähdin kotia kohti. Jonkun matkaa kuljettuani manasin. Mulla olisi ollut kännykkäkamera mukanani…

Sain Maijalta joululahjaksi tämän ihanan taulun, jonka hän on tehnyt toiveideni mukaisesti. Siinä on meidän pojat ja niin suloisina. Ikävästi vaan täällä blogissa kuvat venyvät pystysuunnassa…:-(

Vähän ennen joulua alkoi kovat pakkaset ja ne rajoittivat lenkkeilyämme. Nyt mun on ihan pakko myöntyä siihen, että Pösö ei ole enää mikään nuori herra. Se on alkanut palelemaan kovilla pakkasilla:-(  Kun lunta alkoi sitten tulla oikein urakalla, ja polut hävisivät, vaikeutui Pösön ulkoilu entisestään. Sen maavara on niin matala, että sillä ei oikein kannata pitää loimea. Kaikki loimet keräävät lumen sisäänsä Pösön rinnan alle ja sekös vasta on inhottavaa ja kylmää. Yhtälönä kova pakkanen ja paljon lunta, on Pösön kannalta Iso Paha:-(, eikä silloin tehdä pitkiä vaelluksia.

Kun pakkaset vähänkin hellittivät, lähdimme oitis pidemmälle lenkille nautiskelemaan talvisesta metsästä.  Rinteetkin avattiin ja hiihtäjät pääsivät nautiskelemaan “raiteistaan”, joten meidän lenkkeilymme Laajavuorentien yläpuolella ovat ohi tältä talvelta. Onneksi joka vuosi Rautpohjanlahti jäätyy juuri kun hiihtokelit alkavat ja pääsemme laajentamaan reviiriämme Haukanniemeen ja Tuomiojärven jäälle. Otin lumikengätkin taas käyttöön.-) Eka lenkki suojasäällä oli ihan kamala. Lähdin jään poikki Haukanniemeen ja jäällä oli vettä ja sohjoa nilkkoihin saakka ja sohjo oikein imi lumikenkiä. Rantaan päästyäni alkoi nuoskalumi kertyä kenkiin ja tuo lenkki oli todella raskas. Olin monta kertaa luovuttaa, mutta kerroin itselleni, että tässä ne läskit lähtee ja niin kiersin koko Haukanniemen, niin kuin olin suunnitellut. Olipahan elämäni raskain lenkki, mutta tulipahan tehtyä;-) Nyt kun on taas pakastunut, olen nautiskellut pitkistä lumikenkälenkeistä joka ainut päivä ja odotan jo huomista, että pääsen taas polkemaan lunta:-)

Olemmehan me toki treenanneetkin. Ihan vähän ja sisätiloissa. Hilin kanssa noutojen luovutuksia ja perusasentoa. Ihan vähän…

Olihan mulla synttäritkin. Tuli 50 täyteen ja meillä on Pösön kanssa tarkoitus osallistua nyt seniorikisoihin oikein urakalla ja tosissaan. Pösökin täyttää ihan kohta 10-v. joten olemme ihan todellinen senioripari:-)

No ei tuo kortti mahtunut kokonaisuutena skanneriin, mutta onhan se hieno. Vaan miten saisin suurennettua sen?

Tämä artikkeli kirjoitettiin Perjantaina, Tammikuun 1. 2010 klo 3:19 luokkaan Luokittelematon. Voit seurata artikkelin kommentteja RSS 2.0 virran avulla. Voit jättää kommentin, tai viitata artikkeliin omilta sivuiltasi.