Paksun Rouvan Jorinoita

Oikeastaan se alkoi jo touhutorstaista. Rakkain pikku-Pötkyläni pääsi saikulta mukaan agitreeneihin ja pidimme lystiä ihan koko rahan edestä. Minnan treeni oli lähimenneisyyden agikisoista ja siinä oli pätkä, jossa mentiin siksakkia ihan urakalla. Eka kierroksella menimme Pösön kanssa niin kuin olisin mennyt tuon kisoissakin ja se toimi. Lähinnä siis takana leikkauksilla. Pitihän meidän kuitenkin kokeilla sama myös valssien kanssa ja persjättöinä. Valsseissa olin myöhässä ja persjätöt eivät edelleenkään ole minun lajini. Kun koira jää näköpiirini ulkopuolelle, niin se ei ihan heti löydy sinne takaisin. 

Pösön toinenkin treenirata taisi olla jostain kisoista, joihin emme taaskaan ole päässeet osallistumaan;-) Siinä oli alussa hyppy, hyppy ja takaa kierto kolmannella hypyllä, josta rata jatkui vasemmalta kiertäen puomille. Jos toimisimme niin kuin normaalit agiparit toimivat, olisin mennyt kutsumaan sitä kolmannen hypyn siivekkeen viereen oikealle puolelle ja kierrättänyt sen pakkovalssilla siitä, mutta kun me teemme lentävän lähdön, piti kehitellä ihan jotain muuta. Niinpä teimme sen niin, että lähdimme heti vasempaa puolta ja toisen hypyn jälkeen kutsuin: “Pösö tästä” ja se tuli mun mukaani, kiersi hypyn vasemmalta ja pyörähti tiukasti siivekkeen viertä vasemmalle ja lähti puomille. Minä leikkasin taas sen takana ja olimme selvinneet tuostakin tilanteesta. Muutoin tuossa radassa ei ollut mitään ihmeellisyyksiä, tai kikkakolmosia. Päivi oli hauska, kun hän pyysi minua näyttämään tuon meidän alun ja hän sanoi, ettei tunne ketään muuta koiraa, kuin Pösön, joka pyörähtää tuollaisen kiepin. No - Pösö onkin paras Hän ehdotti minulle siihen kohtaan jonkinsorttista persjättöä, mutta en oikein innostunut, aiemmin mainitsemastani syystä.

Hi-Likan ryhmän treeni oli minun käsialaani ja tällä kertaa teemana olivat kontaktiesteet ja putkeen irtoaminen. Yksi kohta, jossa mentiin puomilta oikealla puolella oleva hyppy takaa kiertäen, siitä putkeen, joka oli puomin alla ja siitä keinulle, joka oli putken ulostulosta takana, teetti hivenen työtä. En nimittäin ekalla kerralla ihan kerennyt ohi putken ulostulon. Hanna sitten keksi, että tulenkin puomia ns. “väärältä” puolelta ja teen Hilille sylkkärin siitä hypylle, joten mun ei tarvitse tulla puomin toiselle puolelle lainkaan, vaan olen jo valmiiksi putken ulostulon puolella. Aikani sylkkäriä treenattuani tuo toimi vallan kamalan hyvin Hilillä - putket imevät sitä todella voimakkaasti.

               

Pe-iltapäivällä lähdimme Minnan kanssa ajelemaan kohti Oulua. Matka meni todella mukavasti. Yöpaikan Minna oli puhuttanut meille Tyrnävältä, Katja-ystävänsä luota. Isäntäpari oli aivan valtavan mukavia ja ihania ihmisiä. Vieraanvaraisuus suorastaan huokui heistä. Meitä odotti siellä lämmin iltapala ja sauna Aivan ihania ihmisiä! Aamulla kerkesimme hyvin käydä lenkkeilemässä aakeilla perunapelloilla, tai oikeastaa peltoteillä. Katja otti paljon ihania kuvia ja odotan, josko joskus saisin niitä tänne asti Hilillä oli tekeminen illalla, kun sen piti totutella viiteen vieraaseen BC:n. Eihän se illalla, sisällä toisten reviirillä, kyllä onnistunutkaan, mutta aamulenkillä tilanne laukesi hienosti

 

Nämä kuvat ovat Katja Sulkalan ottamia. Niin kuin kuvista näkyy, pääsimme keskelle talvea muutaman sadan kilometrin ajamisella.

Matkamme tarkoitus oli kuitenkin agikisat ja ne alkoivat joskus puolen päivän jälkeen. Ekana oli perusrata ja pujottelu jo toisena esteenä. Otin Hilin kutsuen pujon vierestä ja se aloitti hienosti, mutta ei sitten taipunut enää kolmanteen väliin. Minna sanoi, että se saattoi johtua siitäkin, että itse käännyin menosuuntaan juuri siinä vaiheessa hyvin terävästi Muutoin rata oli erityisen hieno! Minä hallitsin hermoni loppuun asti ja tulokseksi vitonen Toisena oli yäk-yäk-hyppyrata. Jo Nikon aikoihin opin, ettei hyppyradat ole mistään kotoisin. Se johtui siitä, että niissä oli aina pyörityksiä ja Niko ei oikein toiminut niissä. Pösön kanssa ei mitään tuon suuntaisia ongelmia ole koskaan ollut, mutta tuo tunne on kuitenkin seurannut minua tähän päivään asti. Se hyppyrata ei siis sujunut Hilin kanssa. Tulokseksi 15, jotka johtuivat kahdesta riman pudotuksesta ja kiellosta pituudelle, kun lähdin leikkaamaan Hilin takana. Muutoinkin tuo rata oli melkoista kiemurtelua. Me siis kiemurtelimme, ei rata Ihan hyvä tunne minulle kuitenkin jäi tuosta reissusta ja siitä erityisen suuri kiitos kuuluu Katjalle ja Minnalle

Tämä su-aamu 18.10.2009 oli erityinen: osallistuin pitkän elämäni ensimmäiseen tokokokeeseen! En ole koskaan edes nähnyt yhtään tokokoetta :-O Kuvat ovat Tuija Kortelaisen ottamia.

Jännitin ihan sairaasti. Onneksi olimme paikkamakuussa siinä toisessa ryhmässä ja ekassa ryhmässä sattui ja tapahtui, eli kuudesta koirasta viisi teki kaikkea muuta, kuin paikkamakuuta. Onneksi sen vuoksi, että näin, etteivät muidenkaan koirat ole ihan niin viimeisen päälle “viilattuja” Onnihan se ei suinkaan ollut kenellekään.  Hilin paikkamakuu oli juuri niin hyvä, kuin se aina on. Siitä saimme 10 pistettä Sitä ennen oli luoksepäätävyys ja Hili käyttäytyi siinä mallikelpoisesti;-) Siitäkin 10 pistettä

Seuraamiset menivät niin ja näin. Näitä jännitin ihan kaikkein eniten. Koska olen tähän asti saanut noottia siitä, että höpisen Hilille kaiken aikaa ja teen kaikkeni, jotta se edes yrittäisi tehdä töitä mun kanssani, en tällä kertaa uskaltanut edes vilkaista sitä. En siis osaa yhtään sanoa, mitä se näissä teki ja miten. Kytketystä osasta tuli 8 ja kytkemättömästä 7 pistettä. Tuomari, Marko Puranen, taisi sanoa minulle näistä jotain, mutta mun päässäni suhisi jännityksestä niin pahasti, etten saanut tallennettua hänen sanojaan mieleeni ;-)

Liikkeestä maahan-liike meni taas niin, etten uskaltanut paljon vilkuilla Hiliä, joten kun tuomari sitten sanoi minulle, että se meni erityisen hienosti, meinasin käydä halaamassa häntä! Ihan niin kuin se olisi jotenkin ollut hänen ansiotaan :-O Hän sanoi kuitenkn, että koska hän tietää, että kelpie pystyy nopeampaankin maahan menoon, hän ei anna tästä täysiä pisteitä. Siitä liikkeestä siis 9,5 pistettä. Wow!

Luoksetulo oli Hi-Likkamaisen iloinen ja reipas. Se on niin suloinen, kun sillä on kiire mun luokseni Se kuitenkin törmäsi minuun jossain vaiheessa, joko eteeni tullessaan tai sivulle mennessään. Minä en sitä huomannut, mutta tuomari sanoi kuulleensa sen :-O Seuraavan kerran EN pukeudu tuulipukuun, vaan mieluummin vaikka flanellipyjamaan Tästä 8,5 pistettä. Huom! Sanoin: seuraavalla kerralla…

Liikkeestä seisomisessa Hili oli edennyt oman vartalonsa mitan verran.  Jäi siis kuitenkin seisomaan Tästä tuli 7,5 pistettä.

Hyppy oli täydellinen Tuomari sanoi, että jos hänellä olisi mahollisuuksia, hän antaisi siitä 11 pistettä. Nyt siitä kuitenkin tuli 10 pistettä.

 

Kokonaisvaikutelmasta tuli 8 pistettä. Hieman hillitympi koira palkkaaminen liikkeiden päätteeksi, niin se pysyy rauhallisempana, eikä innostu hillumaan ja haukkumaan.

Kaiken kaikkiaan meille tuli siis ykköstulos 171,5 pistettä ja minä en ollut pysyä nahoissani Pysyin kuitenkin sen verran, etten hypännyt tuomarin kaulaan, vaan tyydyin kättelemään hänet runsain kiitoksin. En olisi ikinä - en koskaan uskonut, että meillä voi mennä TOKO noin hyvin. Tai siis minulla… Hilillä menee aina kaikki hyvin. Se on aika onnellinen koira. Onhan sillä tosin seuranaan Suomen suloisin Pötkylä ja oppi-isänä elämän rientoihin sillä oli erityisen tärkeinä pentuaikoina minun Elämäni Koira, Sir Niko:-) Sillä on siis pullat hyvin uunissa;-) Nyt olen päässyt taas yhteen tavoitteeseeni, eli onnistuin ohjaamaan Hilin läpi tottelevaisuuteen liittyvästä kokeesta Hyvä minä!

Iltapäivällä kävimme vielä kelpielenkillä kiertämässä Mustavuoren lenkin. Ohjemaan kuului ilman muuta myös makkaran paistaminen. Hi-Likka sai päivän työstään palkaksi kokonaisen ryynärin. Pötkylä käyttäytyi kyllä lenkillä vallan omituisesti :-O Se leikki ja riemuitsi nuorten Yanda-kelpien ja Mese-länderin kanssa, kuin olisi itsekin nuori ja vallaton. Se kun on yleensä ihan vaan omissa oloissaan ja keskittyy lähinnä häätämään ärsytykset pois läheltään. Onkohan sille jo tulossa dementia? Lenkillä olivat mukana myös Kettu ja Muusa omistajineen ja tietysti myös Urho-russeli. Mukava ja rentouttava, reilun kahden tunnin retki näin vilkkaan viikonlopun päätteeksi

Tämä artikkeli kirjoitettiin Sunnuntaina, Lokakuun 18. 2009 klo 20:35 luokkaan Luokittelematon. Voit seurata artikkelin kommentteja RSS 2.0 virran avulla. Voit jättää kommentin, tai viitata artikkeliin omilta sivuiltasi.