Tulihan sitä lunta

Taisi olla viime viikonloppu, kun lunta alkoi tulla oikein urakalla. Siitäkös mun mieleni piristyi ja koiraharrastuksiin tuli taas puhtia. Olen ulkoillut ja treenannut kaiken vapaa-aikani:-)

Kävimme Tuijan kanssa kaksi kertaa viime viikolla treenaamassa agia. Keskitymme Hilin kanssa kontaktiharjoitteisiin ja käytämme alakontaktilla yhteisestä sopimuksesta makupalaa targetilla. Hili on Tuijalla liinassa ja minä hetsaan sen kiihkoon ennen kiipeämiskäskyä. Kun se on koskenut targettia, annan sille luvan lähteä ja yleensä sillä on palkkana putki. Se ei ole kovinkaan kiinnostunut itse makupalasta, mutta tärkeintä lienee kuitenkin se, että se koskee targettia ja niin ollen pysähtyy. Pujotteluun haemme sille edelleen varmuutta eri kulmista lähestymisillä.

Pötkylän kanssa minä sitten rentoudun. Vaikka Tuijalle ei kylläkään riitä minun rentoutumiseni. Hän on suuna päänä painostamassa minua ajamaan Pösöä viimeisen päälle vauhdikkaisiin suorituksiin ja käännöksiin, joissa ei ole milliäkään liikaa. Ei haitaa:-) Pösön kanssa on niin mukavaa ja mitä enemmän kehun sitä ja painostan sitä etenemään, sitä vauhdikkaammin ja totisemmin se menee ja suoritukset sen kuin paranevat:-)

Lauantaina oli oikein tosi ihana päivä:-) Teimme koirien kanssa parin tunnin aamulenkin lumisessa metsässä. Siitä lähdimme Hilin kanssa tokotreeniin. Hanna on sitä mieltä, ettei meidän kannata enää Hilin kanssa hinkata niitä alokasluokan liikkeitä, eikä mennä alokasluokan kokeisiinkaan. Hän ehdotti, että aloittaisimme avoimen luokan liikkeiden opettelun. Minähän teen juuri niin, kuin minua käsketään;-) Aloitimme treenin hypystä. Sehän eroaa alokasluokasta niin, että seisomisen sijaan koira menee istumaan hypyn takana ja tulee sitten käskystä sivulle, kun alokkaassa ohjaaja siirty hypyn takana seisovan koiran sivulle. Tuo onnistui meiltä erityisen hyvin heti eka kerralla. Saimme kotiläksyksi kuitenkin harjoitella se täysin varmaksi ja myös sitä, että Hili on hypyn takana ja istuu käskystä, jolloin palkkaan sen heittomakkaralla ja käsky uusitaan sitten taas. Tarkoitus olisi saada se istumaan hieman kauempana hypystä. En muista miksi… Nyt otimme sitten viimein ne viime kesänä rakentamani noutokapulatkin käyttöön. Kotiläksyinä Hilille sitä, että se ei hauku, kun lähetän sen hakemaan kapulaa ja ihan erikseen sitä, että se istuu edessäni ja ottaa kapulan suuhunsa. Vähitellen pidennetään aikaa, jonka kapula on sen suussa. Kauko-ohjauksia on tarkoitus opetella vaikkapa niin, että asetan kotona huoneen oviaukkoon jonkin esteen, niin että olemme esteen eri puolilla ja vähitellen lisään meidän välimatkaamme. Palkkaa, eli superhyper-herkkuja paljon ja iloista mieltä;-) Kauko-ohjauksiin  mun on opeteltava s e l k e ä t käsimerkit. Paikkamakuuta treenasimme, kun Jokke-Setä tuli paikalle. Ensimmäistä kertaa menin piiloon. Laskin kymmeneen ja kävin katsomassa Hiliä, kehuen sitä rauhallisesti. Sitten ahnehdin ja laskin e r i t t ä i n  h i t a a s t i kahteenkymmeneen ja niin oli rinsessa noussut seisomaan. Palautin sen maahan ja jatkoimme harjoitusta kympin pätkissä. Tosin, Hili nousi sitten taas seisomaan, joten kävin lopulta vaan kääntymässä piilossa ja palasin palkkaamaan sitä sinne maahan. Tätä on helppo harjoitella kotona peilien avulla. Niitähän meillä on paljon, koska niistä mun on helppo löytää syyllinen milloin mihinkin mokaan;-)

Tokotreenistä lensimme suoraan Helin pihaan, josta lähdimme koiralenkille Helin ja Tanjan kanssa.

Meillä kaikilla oli niin ihanaa! Lunta ja pikkupakkasta. Voiko ihminen enempää pyytää? No, temarikahvit olisivat kruunanneet retken, mutta Heli kyllä keitti meille glögiä lenkin päätteeksi.

Sunnuntaina oli kauan odotettu viettiluento! Vetäjinä toimivat Ellu ja Vesku ja erittäin hyvin toimivatkin:-) Johanna on kyllä pitänyt mulle yksityisluentoja asian tiimoilta aina hyvän sauman sattuessa ja usein, joten ihan uutta tuo ei minulle ollut. Silti nautin siitä kovasti. Hilin viettitason laskemiseen sille tasolle, että se pystyy vastaanottamaan vihjeitäni, sain Ellulta neuvoksi leikkiä, tai muutoin teettää sillä hommia, eli hinkata vaikkapa hyppyjä, jotta se saisi ensin vähän “purkaa paineita” ja laskeutuisi oppimis- ja toiminta-alueelle. Yön yli asioita mietittyämme, lähdimme tänään Tuijan kanssa taas kukkikselle akillittaamaan. Aloitimme niin, että tein Hilin kanssa kahdella hypyllä pyöritystä, palkaten sen patukalla usein. Kyllähän se siitä rauhoittuikin. Siitä menimme A:lle jossa taas hetsasin sen kiihkoon, saadaksemme sille mahdollisimman nopea ja kiihkeä estesuoritus, pysäytys kontaktilla ja luvan perästä suoraan putkeen. Muutaman toiston jälkeen juoksutin sen patukka suussaan pihalle ja kohta autoon lepäilemään.

Pösön kanssa tehtiin taas kaikkea kivaa. Päätin, vaikka viettiluennon aikana huonona esimerkkinä mainittiin mm. koira, joka repii hihnaa aikansa kuluksi, etten muuta Pösön kanssa huonoja tapojamme. Pösö toimii vallan mainiosti, vaikka se roikkuukin hampaillaan hihnassa ennen ratasuorituksia ja vaikka teemmekin lentävän lähdön, koska se ei ole mulla lähtötilanteessa mitenkään hanskassa. Heti ensimmäisen hypyn jälkeen se nimittäin on kuulolla ja täysin ohjattavissa oikeaan, jos vaan itsellä taidot siihen riittävät.

Hain Hilin vielä kerran autosta ja hyppypyöritysten jälkeen tehtiin kaksi kertaa A, jonka jälkeen oli tarkoitus tehdä pieni pujoradan pätkä. Siitä ei sitten tullut yhtään mitään. Hili kävi taas niin kamalilla kierroksilla, ettei sen pujottelusta tullut yhtään mitään. Aaaargh bundolo!! Olimme Tuijan kanssa ihan pihalla ja päätimme lopettaa lyhyeen. Lähdimme ulos pähkäilemään Hilin mielenmaisemia ja siinä riitti turisemista koko kotimatkan ajaksi. Tuija sanoi, että hän tarvitsee Ellun apua ja lupasi ottaa häneen yhteyttä… Minä päätin, että seuraavalla kerralla teen Hilille noutoja ja patukan etsintää ennen halliin menoa. Luulen nimittäin, että siinä sen viettitaso laskee parhaiten sopivalle tasolle.

Nyt nuo lumet sulavat pois, koska lämpötila on noussut plussan puolelle ja taivaalta tihkuu vettä. Keli on vaarallisimmillaan. Kaikki kulkuväylät ovat jäätiköllä ja ihan sairaan liukkaita. Voihan harmi:-(

Yksi kommentti artikkeliin “Tulihan sitä lunta”

  1. Pia:

    Olin jo kuullutkin “yksityis” opettajaltasi tästä mainiosta luennosta. On se vaan onni että seurasta löytyy ihmisiä jotka haluavat ja jaksavat paneutua jäsenten koiriin noinkin aktiivisesti :)

Jätä kommentti