Paksun Rouvan Jorinoita

Johan on arki käynyt tylsäksi. Tuntuu siltä, kuin aina olisi kylmä, märkää ja pimeää. Suunnittelin meneväni kukkikselle agitreeneihin viime viikolla useamman kerran, kun oli vapaapäiviä, mutten saanut itseäni liikkeelle kuin maanantaina. Sain kuitenkin Tuijan mukaani ja hän oli taas niin tehokas. Kaiken muun hyvän lisäksi hän otti satoja kuvia, joista muutama tämän jutun seassa.

 Treenien välissä käytiin ulkona tuulettumassa ja koirat vaanivat, kuka mitäkin…

Hilin kanssa keskityttiin pujotteluun. Yritettiin saada Hilin asentoa matalammaksi liinan avulla ja kyllä se vähän madaltuikin, mutta tuollainen yhdellä esteellä hinkkaaminen ei oikein ole sille, eikä minulle hyväksi. Kun menimme toisen esteen kautta pujoon, sen asento oli parempi. Myöhemmin radanpätkää mennessämme se pujotteli täydellisesti, vaikka olin sen vasemmalla puolella. Kohta voin siis alkaa luottamaan siihen molemmin puolin:-)

 Tästä lähdettiin…

…paranee…

 …johan madaltui:-)

Kun Tuija kysyi minulta muutaman kontaktivirheen jälkeen, miksen käytä sillä makupalaa kontaktilla, en keksinyt mitään syytä, vaikka oikein kovasti ajattelin. Päätimme nyt alkaa käyttämään makupalaa kontakteilla treeneissä.

   

Pösön kanssa pidettiin taas lystiä. Pösö kävi sopivasti kierroksilla ja meillä oli hauskaa:-)  Seuraavassa työvuorolistassa olisi monta vkonloppuvapaata, mutta en keksinyt sopivia kisoja, saatika matkaseuraa. En voi lähteä yksin ajelemaan näin kaamoksen aikaan, koska en näe pimeässä yhtään mitään, kun vastaan tulee autoja. Pitäisi ehkä hankkia silmälasit. Onhan tosin JAtin kisat marraskuun lopulla. Nenäpäivän ansiosta mulla on nyt pellen nenä, jonka voin laittaa hylkäyksen jälkeen nenääni. Josko oppisin ottamaan hylkäykset hieman keveämmin;-)

 

Torstain treenit menivät taas ihan pipariksi. Minua harmittaa aivan suunnattomasti se, että jouduin työvuoroja ajatellen ilmoittamaan molemmat koirat samaan treeniryhmään. En pysty keskittymään kunnolla kumpaankaan ja suhteeni Hiliin kärsii. Tanja oli treenaamassa Pösön kanssa, koska he olivat lähdössä yhdessä kisoihin. Kisoissa heille tuli yksi kontaktivirhe puomilta eka radalta, mutta suoritusaika oli toiseksi paras koko luokasta. Toisella radalla Pösö oli vallattomalla päällä ja heille tuli hylky. Sain Tanjalta videot noista radoista ja niitä on aivan ihana katsella.

 No jo on ilmava hyppy!

 Ihan on isänsä poika;-)

Kysyin viimein Tuijalta, josko hän voisi uhrata aikaansa meille, eli voisiko hän alkaa kouluttamaan meitä “yksityisesti” ja koska hän on maailman ihanin ihminen, hän lupautui. Tuijan kanssa treenatessani saan Hilin paremmin hanskaan, Tuija kun ei tunnetusti anna piiruakaan periksi. Treenit aloitetaan jo hallin ulkopuolella ottamalla koira “rouvan pelkoon”. Toivon, että omaksun Tuijan komennon ja opin saamaan Hilin sellaiseen vireeseen, että se pystyy ottamaan vastaan käskyni ja ohjaukseni radalla. Meillä on vkonloppuna luento koirien vieteistä ja niiden hyödyntämisestä koulutuksessa. Olen ilmoittautunut sinne Hilin kanssa ja Tuijakin on mukana. Odotan kovasti tuota tapahtumaa. Tällä hetkellä en ymmärrä Hiliä agiradalla tippakaan.

Tokoa emme ole pahemmin treenailleet. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Uskaltaisikohan sitä enää mennä edes tokokokeisiin…Saattaahan olla, että tuo eka kerta oli vain moukan tuuria, enkä enää osaisikaan.. Josko ilmoittautuisin taas jollekin kurssille. Taidan nyt potea kaamosmasennusta. Tulisipa nyt lunta oikein kunnolla!

Tämä artikkeli kirjoitettiin Maanantaina, Marraskuun 9. 2009 klo 18:36 luokkaan Luokittelematon. Voit seurata artikkelin kommentteja RSS 2.0 virran avulla. Voit jättää kommentin, tai viitata artikkeliin omilta sivuiltasi.