Treenitauko, kuin tilauksesta
Nyt alkoi JATin treeneissä joulukuun pituinen treenitauko. Tauko tuli muuten ihan parhaaseen mahdolliseen väliin. Olen juossut polveni “soikeiksi” viime aikojen tiiviin treenirupeaman aikana. Eipä ole tuostakaan tiiviydestä ollut mitään hyötyä. JATin kisat 28.11. menivät osaltani täysin penkin alle. Hilin kanssa teimme lukemattoman määrän ratavirheitä molemmilla radoilla. Lähinnä riman tiputuksia. Voihan harmi. Hili ei edelleenkään olen mun hallinnassani kisaradoilla. Riikka kertoi ihan silkkaa ystävällisyyttään, että hänen mielestään en liiku radalla tarpeeksi. Se on varmasti totta. Totta on myös se, että mun polveni ovat ihan jumalattoman kipeät ja saisin oikeastaan lopettaa koko lajin, niin ei tarvitse kenenkään sääliä mun koiriani, kun on viety kisaamaan, eikä osata. Pösön kanssa tehtiin kaksi aivan järkyttävän kamalaa rataa ja molemmista hylky. Ei ollut yhteistyöstä tietoakaan…
Sunnuntaina oli vielä treenit Kana-Areenalla ja kouluttajana Rauno Virta. Hänestä on pikkuhiljaa tulossa JATtilaisten ikioma valmentaja;-) Ei lainkaan huono asia:-)
Treeninä oli ylipitkä rata (ehkä n. 30 estettä) Hilin kanssa oli turha edes kuvitella tekevänsä noin pitkää rupeamaa, joten menimme puolet radasta. Sain Raunolta erittäin hyviä neuvoja pujotteluun Hilin kanssa. Kotiläksyksi myös lähetyksiä ja esteiden taakse kiertämistä kauko-ohjauksella. Niin vaan totesi Ranokin, että yhtälönä hidas minä ja nopea Hili, ei toimi, ellemme opettele kauko-ohjausta… Lisäksi huomasin nyt itsekin, että kun juoksen suorituskykyni ylärajalla, onnistumme radalla paremmin. Se suorituskykyni yläraja ei vaan ole kovin korkealla keskivertoon nähden;-)
Pösön kanssa meni alku sähellykseksi. Korjailin virheitä sitä mukaa kun niitä tuli ja luulen, ettei Pösö varsinaisesti kärsinyt mun osaamattomuudestani. Toisella kerralla päätin, että homma pelittää ja menimme sen radan puhtaasti, tosissaan ja vauhdilla läpi. Mun reisilihakseni yrittivät keskeyttää suorituksen kesken, mutten antanut periksi - perkele!
Molemmat koirat vaativat radalla tiukkaa käskytystä ja määrätietoista menoa. Sen kun vaan muistaisin. Minulla on tapanani aloittaa kiltisti ja yleensä sitten ihan liian myöhään alan vaatia niiltä kuuliaisuutta. Sitä en vaan ymmärrä, että miksi ne kärsivät siitä, kun vien niitä kisoihin ja teen virheitä?
Nyt parantelen polvia. Kävelylenkit suunnittelen niin, etten joudu kiipeilemään kovin paljon. Kun asuu Laajavuoressa, joutuu kuitenkin aina kiipeilemään, kun haluaa liikkua metsässä. Sieniäkin voisi vielä keräillä. Saisi joulupöytään sienisalaatin tuoreista antimista. Mitäs jo menisi sienestämään jouluaaton aamuna?
Joulukuun 3. 2009 klo 16:50
Hei,
Syksy on ollut pimeä ja märkä, joten sen syyksi voi laittaa monta asiaa… Itse olen sen piikkiin laittanut laiskuuteni ja vähäiset tokotreenit
“Sitä en vaan ymmärrä, että miksi ne kärsivät siitä, kun vien niitä kisoihin ja teen virheitä?”
En usko että koiruudet siitä kärsivät, ne vaan vedättää sinua about 3-0 (Milou useasti agiharkoissa yrittää 6-0 tilannetta), niillä taitaa vaan olla hauskaa…
Voipi olla että sinä siitä joudut pidemmän päälle kärsimään, sillä epätoivottu kisakäyttäytyminen saattaapi tulla tavaksi eli kisatilanteessa sitten vedetään läskiksi vaikka harkoissa menisi ok.
Minun yksi mussukkani teki harkoissa kontaktit aina loistavasti, en saanut sitä tekemälläkään tekemään virhettä. Mutta autas kun päästiin kisaradalle, niin kontaktit katosivat siinä paikassa, huokaus… Tilanne johtui siitä, että menin kisaamaan liian aikaisin, kontaktien harjoittelu oli vielä kesken.
Jouluaattona metsään, ei kuusta hakemaan, vaan sienestämään:-D Täytyy yrittää…
T. Tuija & Milou
Joulukuun 3. 2009 klo 17:23
Kaimahan tuossa hienosti tiivisti tuon sun toteamuksen =)
Ei kai kukaan virheistä kärsi? Tai ainakin toivon, ettei mene kärsimyksen puolelle - silloin on syytä lopettaa tämä lajia ja harrastaa jotain ihan keksenään ilman koiraa : O
Koita saada sun polviraukat kuntoon enää on 29 pv treenien alkuun ;D
Sieniä on, mutta aika limaisia…minäkin olen nähnyt.
Tuija