Olen nyt käynyt treenailemassa koirineni tuon yksityissession jälkeen pari kertaa ja olen Hilin kanssa keskittynyt alkulämmittelyihin, tai kai sitä voisi sanoa esileikiksikin, koska varaan ennen treenejä puoli tuntia siihen, että leikin sen kanssa. Teetän sillä erittäin helppoja tottisliikkeitä, joista se saa palkaksi ihan järjettömän riehakkaan leikin patukan kanssa. Välillä laitan sen noutamaan patukan ja välillä “hukkaan” sen ja Hili joutuu etsimään sen. Tärkeintä koko touhussa on palkka, eli leikki patukalla. Ei mitään taistelua, vaan Hili saa koko ajan voittaa patukan ja “hallita” sitä.
Mielestäni tuosta on seurannut tulosta. Olin jo vakaasti päättänyt, etten ota Hiliä treenaamaan torstain agiryhmään, vaan keskityn siellä pelkästään Pösöön. Niin teinkin ensin, mutta kun tuo Pötkylä on, mikä on, jäi mulle luppoaikaa ja ajattelin kokeilla Hiliä. Nyt olen tullut siihen lopputulokseen, että koirat saavat odottaa kumpikin autossa vuoroaan. Niinpä vaihdoin koiraa ja esileikin Hilin kanssa reippahasti:-) Radan menin sen kanssa ensin kolmen-neljän esteen erissä ja leikin riehakkaasti aina välillä. Seuraavaksi menimme radan kahdessa erässä, leikkien välillä ja lopuksi koko radan. Se meni hienosti! Kun odottelimme vuoroamme toiselle, eli hyppyradalle, pistin Hilin paikkamakuuseen valvovan silmän alle ja vaadin siltä rauhoittumisen siinä. Leikin kautta lähdimme taas toiselle radalle ja se onnistui hienosti. Olin aivan onnessani ja Riitta-Liisan kauniisti kannustamana menimme sen radan vielä toistamiseen.
Kävin vielä kerran vaihtamassa koirat autolla ja teimme Pösön kanssa kikkailuja perusradalla. Sorruin jonkun verran olettamaan asioita ja pari virhettäkin tuli, mutta sehän on vaan haastavaa ja pistää ihmisen nöyräksi. Kaiken kaikkiaan tuo treenirupeama oli valtavan onnistunut!
Perjantaina menin kukkikselle heti aamusta, koska olin luvannut näyttää vähän hyppytreenin kulkua eräälle nuorelle naiselle, jolla on aivan ihana koira:-) Olin paikalla niin aikaisin, että ehdin rakentaa hänen treeninsä, vkonlopun näytösradan ja vielä treenatakin sen Pösön ja Hilin kanssa. Pösön kanssa teimme myös tuota hyppytreeniä ja se olikin hyvä, sillä huomasin, että rimat saavat oll todella matalalla kun neuvon heille tuon harjoituksen. Tuon hyppytreenin tarkoitus on saada koira käyttämään lihaksiaan oikein ja hyppäämään mahdollisimman taloudellisesti. Näytösrata meni ongelmitta Pösön kanssa, joten kävin vaihtamassa koirat. Taas teimme Hilin kanssa esileikin oikein pitkän kaavan mukaan ja kun menimme sen näytösradan, toimi Hili kuin vanha konkari. Se oli niin keskittynyt ja vastaanottavainen, että oikein sydämestä ripaisi.
Lauantaina olikin näyttely- ja näytöspäivä. Minua jännitti ihan kamalasti mennä Hilin kanssa sinne isoon kehään esiintymään ja meille tulikin joku virhe radalla, joten emme päässeet etenemään knock out-kisassa ekaa rataa pidemmälle. Se virhe ei suinkaan johtunut siitä, että Hili olisi käynyt liian kuumana, sillä olimme taas leikkineet hiki päässä ennen radalle menoa. Hili toimi kuin unelma:-) Pösön kanssa sitten mentiinkin paljon pidemmälle. Meidän lentävä lähtömme tosin aiheutti meille altavastaajan aseman, koska ratoja ei kellotettu, vaan annettiin ainoastaan lähtölupa ja aina kun se lupa tuli, oli Pösö juuri kiertämässä väärän puolen jalkaani ja lähtömme viivästyi sen verran, että se kerkesi kiertää oikealle puolelleni. Pösö hurmasi taas yleisön. Meidän naapurit olivat isolla joukolla paikalla ja he olivat Matille kehuneet Pösön suorituksia ja sitä, kuinka koko katsomo heidän ympärillään oli kannustanut Pösöä onnistumaan:-) Lisäksi he hihkuivat Pösön nopeutta: vaikka jäimme lähdössä pahasti jälkeen, olimme maalissa ensin;-)
Näyttelypuolella Hili loisti. Se oli VSP ja sai CACIBIN. Sen arvostelu on hieno: “Erinomainen tyyppi. Tasapainoinen ja itsevarma olemus. Kaunisilmeinen, narttumainen pää. Hyvin kehittynyt alaleuka. Luusto saisi olla vahvempi, muuten hyvä raajarakenne. Jyrkkä lantio. Erinomainen karva. Säännölliset liikkeet.” Hip Hei ja Hurraa! Ja Hilin veli Ahti oli ROP ja siitäkin tuli nyt Suomen ja Eestin MVA. Tuo näyttelypäivä oli kyllä todella pitkä ja olimme koko Didaktic´s -porukka lopen väsyneitä, kun viimein kaikki kiemurat ison kehän kasvattajaesittelyineen oli suoritettu.

Silti sunnuntaina lähdin taas intopinkeänä takaisin näytös- ja näyttelyhommiin. Tällä kertaa pääsimme Hilin kanssa pidemmälle knock out-kisassa. Pösön kanssa hävisimme nyt tuon lentävän lähdön vuoksi heti ekalla radalla jonkun sadasosan parillemme:-( Hilin kanssa taisimme käydä radalla kolme kertaa:-) Todella upeeta, varsinkin kun vielä viikolla olin jo laittamassa Hilin osalta agipillejä pussiin. Tunsin epäonnistuneeni sen koulutuksessa ihan totaalisesti.
Koska mielestäni Pösö oli nyt jäänyt liian vähälle, ruikutin flyball-porukkaa ottamaan meidät mukaan näytökseensä. Kyllä olikin kovan työn takana päästä heidän esitykseensä! Erikoisinta tuossa oli se, että olin vastannut jo ajoissa, monta viikkoa aiemmin ryhmän vetäjälle, että olemme käytettävissä näytöksessä. Hän vaan ei koskaan ilmoittanut mulle aikatauluja tai muuta asiaan liittyvää, kuittasi vaan vastaanottaneensa mun ilmoittautumiseni. Eipä siinä sen kummempaa, viimein he myöntyivät hyvin “pitkin hampain” Ihmettelen vaan, kuinka asiasta tehtin niin vaikea. Heitä oli kuitenkín vain neljä koirakkoa ja melkein tunti aikaa… Luulin, että Pösö olisi unohtanut flyballin toimintaperiaatteen, sillä se ei ole muutamaan vuoteen nähnyt koko laitetta. Niinpä kävimme sen kanssa ensin kokeilemassa, vieläkö pallo lentää. Lensihän se ja kun viimein kukin vuorollaan - Pösö viimeisenä - menimme sen radan, pääsi Pösö oikeuksiinsa. Se oli niin tajuttoman innoissaan! Se tärisi ja nytki eteen päin, kun pidin sitä lähtöviivalla ja kun päästin sen irti, se suorastaan lensi tuon radan edestakaisin:-) Agilitystä poiketen, se ei haukkunut ollenkaan, vaikka kävikin niin kamalilla kierroksilla. Siinä sitä sitten toistettiin rataa vuoron perään joitain kertoja ja Pösö pisti parastaan ja meni joka kerta lujempaa ja innokkaammin. Siitäs saivat, mokomat nirppanokat. 
Pösö oli nimittäin taas paras. Suvin työkaveri oli tänään töissä kehunut, kuinka siellä flyballissa yksi pieni Pösö-niminen koira oli toiminut kuin ajatus:-) Se oli meidän Pösö, eikä sitä päihitä suloisuudessa kukaan!
Hilin näyttelymenestys oli nyt ihan odotettu. Se saavutti valionartuissa sijan 2 ERINOMAISELLA arvostelulla: “Erinomaisen tyyppinen, kolmevuotias narttu. Vahva pää, Erinomaiset rungon mittasuhteet. Korrekti, kiinteä ylälinja. Erinomainen häntä ja hännän asento. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Erityisen tasapainoinen liikunta!”
Tuo on Susan suomennos arvostelusta ja siinä luki englanniksi: extreamly sound movement. Olen tuosta niin otettu. On se nimittäin melkoinen tehtävä tuollaisen isohkon koiran liikkua kauniisti, vetävin raviaskelin postimerkin kokoisella alueella, kun normaalisti saa viilettää äärettömillä “lakeuksilla”. Asiaa parantaa vielä se, että molempina päivinä tuomarit kehuivat Hilin liikkumista. Kyllä koiran pitää olla hyvärakenteinen ja lihaskunnoltaankin hyvä, että pystyy tuottamaan tasapainoista liikettä;-) Hi-Likka on hieno kelpienarttu, siitä ei päästä mihinkään:-)
Tuo alin kuva herättää kauniita muistoja. Harjoittelimme aikoinaan Nikon ja Pösön kanssa näytöksiä varten paripujotteluohjelman. Hyvin toimivat pojat yhteen:-)
Viikonlopun ihanuuden kruunasivat paikalle saapuneet ihanat Didaktic´s -ihmiset. Oli aivan valtavan ihana rupatella väliajoilla näiden suloisten nuorten kanssa:-) Voi kunpa tapaisimme useammin…